Turun Sanomissa käsiteltiin (TS 5.7.) tärkeää aihetta: eri koulujen kahtiajakautumista oppilaiden äidinkielen ja taustan mukaan. Raisa Korkin kirjoittamassa jutussa kuvattiin, kuinka Turussa eletään kahdessa todellisuudessa, kun puhutaan muunkielisten lasten määrästä eri kouluissa.
Paattisten koulun oppilaista muunkielisiä on 3,6 prosenttia, kun Lausteella 73 prosenttia koulun oppilaista puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea.
Jutussa käsiteltiin maahanmuuttoon ja eriytymiseen liittyviä kysymyksiä sekä koulutuksen, kaupunkimaantieteen kuin kokemusasiantuntijuuden näkökulmasta.
Kaikkien haastateltavien – Turun apulaispormestarin, kaupunkimaantieteen dosentin ja Varissuolla asuvan nuoren – puheenvuoroissa nousi esiin koulujen ja koulutuksen keskeinen osuus lasten ja nuorten kotoutumisessa ja eriarvoisuuden torjumisessa. Apulaispormestari Elina Rantasen mukaan kouluissa on tärkeää saavuttaa tilanne, jossa monikieliset lapset ja nuoret saavat parhaat mahdolliset eväät oppia ja menestyä.
Sekä Rantanen että kaupunkimaantieteen dosentti Venla Bernelius viittaavat suomalaisen yhteiskunnan kohtalonkysymykseen, jossa monikieliset lapset ja nuoret eivät saa jäädä vaille tasa-arvoisia mahdollisuuksia kouluttautua. Sekä kantasuomalaisille että Suomeen muuttaneille tasa-arvoista yhteiskuntaa luodaan koko ajan.
Sen kehittämiseen on tarvittu ja tarvitaan monenlaisten toimijoiden yhteistyötä. Bernelius tiivistää tasa-arvoisen yhteiskunnan peruspilarin: koulutettu väestö on Suomen ykkösluonnonvara.
Ruohonjuuritasolla on kyse pitkäjänteisestä arjen työskentelystä, jota kouluissa on tehty ja tehdään joka päivä. Koulujen opetussuunnitelman keskeisenä arvopohjana ja velvoittavana periaatteena on tasa-arvo kaikissa muodoissaan. Sen saavuttaminen vaatii kaikkien lasten ja nuorten kanssa työskentelevien asiantuntijoiden jatkuvaa panostusta.
Monikulttuurisuutta käsittelevä juttu nostaa esiin kuitenkin ikävän tosiasian. Turussa ei ole riittävästi rahaa maahanmuuttajalasten ja nuorten koulutukseen. Kouluarjessa puute näkyy päivittäin.
Vaikka opettajat panostavat tasa-arvoon, eivät erilaiset toimet riitä, jos kouluihin ei ole varaa palkata riittävästi henkilökuntaa. Juuri turvalliset ja asiansa osaavat aikuiset voivat tarjota muunkielisille nuorille asiantuntemusta ja hälventää jutussa kuvattuja harhaanjohtavia mielikuvia tai nuoren elämää rajoittavia käsityksiä omista mahdollisuuksistaan.
Koulut ovat ja saavat olla keskenään erilaisia. Yhteistä on kuitenkin toiminnan periaate: kouluissa kaikki ovat samanarvoisia. Jokaisen turkulaisen nuoren pitäisi saada jakaa jutussa haastatellun Alper Yilmazin kuvaama tunne: nuoren pitää voida ja haluta liikkua kotikaupunkinsa eri osissa ja tuntea olevansa tervetullut kaikkialle. Tämän tehtävän eteen tehdään töitä kouluissa. Päättäjien tehtävänä on huolehtia riittävistä resursseista.