I am a teacher. What is your superpower??????
Tämä kortti oli tänä aamuna postilaatikossani. Kortin lähettäjä oli vanha luokkakaverini, joka ei ole opettaja. Hän oli vain ajatellut meitä opettajia ja hänen rohkaisunsa tuli aivan oikeaan aikaan!
Lehdistä olen saanut lukea: Yli tuhat ihmistä on ilmoittanut osallistuvansa tulevana lauantai-iltana kello 20.00 tapahtumaan, jossa suomalaiset kutsutaan avaamaan ikkunansa tai menemään parvekkeillensa osoittamaan suosiota hoitohenkilökunnalle. Tapahtuman perustaja otti idean Espanjasta, josta hän palasi Suomeen:
– Espanjassa ihmiset avaavat ikkunansa joka ilta kello kahdeksan ja antavat raikuvat suosionosoitukset korona-pandemian kanssa taistelevalle hoitohenkilökunnalle.
Espanjassa hieno ele ja aivan ymmärrettävää.
Kunnioitan hoitohenkilökuntaa suuresti, oma tyttäreni on alalla, mutta jotenkin minua ärsyttää yllämainittu. Suomessa olemme tähän asti onnistuneet pitämään epidemian aisoissa. Vain murto-osa hoitohenkilökunnasta on joútunut tositilanteeseen. Sen sijaan joka ikinen opettaja joutui yhden yön aikana muuttamaan opetuksensa. Kuka taputtaa meille?
Alussa opetusministeri kyllä nosti esiin opettajien uroteot:
”I dag har vi en exceptionell situation i Finland, säger undervisningsminister Li Andersson. Hon passar också på att tacka alla lärare som snabbt övergått till distansundervisning. (18.3.2019)
Viime aikoina olen lukenut otsikkoja, joissa meitä opettajia kyseenalaistetaan. ”Laiskat, itsekkäät opettajat” on yksi niistä otsikoista. Tämä liittyy siihen, että OAJ vastusti koulujen avaamista. Kun uskallettiin kyseenalaistaa tarkoituksenmukaisuus ja turvallisuus koulujen avaamisessa, se käänyi opettajia vastaan. Heti jäi unholaan viimeisten viikkojen ponnistukset… Jos lähiopetuksen aloittaminen olisi haluttu suorittaa turvallisuudesta tarkasti huolehtien, olisi voitu kysyä opettajilta, miten se voisi onnistua, mitä on ylipäänsä mahdollista toteuttaa kouluissa?
Nyt meitä ohjeistavat niin sanotut asiantuntijat: ”Kouluihin palataan hallitusti, turvallisuudesta huolehtien. Tätä voidaan toteuttaa esimerkiksi ottamalla tällä hetkellä tyhjillään olevia tiloja tähän käyttöön.”
… Mitkä tilat!?
Itse olen töissä koulussa, jossa tilaa rittää ikäryhmien puolittumisen johdosta, mutta näin ei ole kaikkialla.
Edessä siis kaksi haasteellista viikkoa; harjottelemme kuulemma syksyä varten – jos coronan toinen aalto tulee silloin, tarjoamme oppilailemme mahdollisuuden seurustella ja pelastamme syrjäytyneiden perheiden lapset antamalla heille hengähdystauon ennen kesälomaa. Taputukset meille!
Anteeksi, että olen näin kyyninen, ikävä vastakohta viime kuukauden puheenjohtajamme Merja Alitalon rohkaisevaan kirjoitukseen. Nyt vaan minusta tuntuu tältä.
Madeleine Karlsson
FSL:n edustaja alueyhdistyksen hallituksessa