MIETTEITÄ KORONA-ARJESSA
Reilut 16 kuukautta on eletty korona-arkea. Ensihämmennyksen jälkeen olen oppinut elämään sen kanssa. Itselleni tämä aika on ollut myös oppimista itsestäni.
Ensimmäinen koronakevät pysäytti, suorastaan lamautti minut – näin koin keväällä 2020. Työarki sai aivan uudenlaiset raamit ja olin hämmennyksissä mitä tehdä vapautuneina arki-iltoina ja viikonloppuina. Kunnes ymmärsin nauttia tilanteesta: tekemistä riitti, sukkia tuli kudottua (kuten varsinaissuomalainen sanoo) ja kaapit sekä laatikot siivottua – projektit tosin vielä kesken.
Syksy toi rutiinia uudenlaiseen arkeen ja aktivoi kokous- ja koulutustoiminnan. Etäkokoussovellusten käyttäminen rutinoitui ja kalenterit täyttyivät. Oli kätevää, kun ei tarvinnut käyttää aikaa kulkemiseen ja parkkipaikkojen etsimiseen, eikä tarvinnut pimeällä ja liukkaalla enää ajaa kotiin. Kokouskäytänteet sujuvoituivat ja lukuisat määrät hyviä koulutuksia tuli kuunneltua.
Vuodenvaihteen jälkeen kalenteri oli täynnä etäkokouksia ja –koulutuksia aamusta iltaan, huhhuh! Kokouksia ja koulutuksia oli helppo järjestää, kun ei tarvinnut miettiä paikkoja, tarjoiluja tai kulkemisia. Niin arkena kuin iltaisin saattoi olla useitakin tilaisuuksia limittäin. Alkuun itselläni oli kuvitelma, että hyvin voin osallistua pariin tilaisuuteen yhtä aikaa; ei se vain niin mene, kummassakaan en ole mukana täysillä tai edes puolinaisesti. Kuten lähitapaamisissakin on syytä osata priorisoida ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja mikä tärkeintä: arvostaa muiden osallistujien aikaa olemalla aidosti läsnä.
Alkoi jopa ahdistaa! Mikä valtava todellisten sosiaalisten kohtaamisten kaipuu itselleni iskikään! Halu löytää aikaa sosiaalisille kanssakäymisille, keskustella ja kehittää asioita saman pöydän ääressä. Tulevaisuudessa toivottavasti löydämme sopivan etä- ja lähitapaamisten tasapainon.
Kohtaamisten kaipuun lisäksi itseäni kuormitti riittämättömyyden tunne: En ehdi! En osaa! Vuodenvaihteen jälkeen tuli vietettyä useita unettomia öitä ja oli pakko pohtia ja arvottaa oma elämää! Minun oli uskallettava rajata omia töitäni, tekemisiäni ja osallistumisiani sekä antaa aikaa vapaa-ajalle. Ulkopuolinen saattaa tulkita, että olen välinpitämätön ja laistan töistäni. Mutta itse tiedän, että teen parhaani niillä resursseilla, joita minulla on.
Onneksi en ole ollut yksin! Kiitos kanssakulkijoille niin järjestötoiminnassa, töissä, harrastuksissa kuin lähipiirissä. Yhteistyössä on voimaa!
Ei tarkoita, että teet työsi huonosti, jos uskallat määrittää rajat sen tekemiselle. Kerää voimia ja uskalla aloittaa syksysi luopumalla jostakin. Me opettajat olemme velvollisuudentuntoisia ja teemme työtämme suurella sydämellä, joten helppoa se ei ole. Keskity olennaiseen, jaksa paremmin!
Nyt olen kesälomalla! Voit kutsua sitä vapaajaksoksi tai kesäkeskeytykseksi, mutta minä olen lomalla!
Merja Alitalo
puheenjohtaja
OAJ Varsinais-Suomi
Valokuvaaja: Mari Tauriainen