Kiireesti töistä kuntosalille, joogaan tai lenkille ja sen jälkeen kauppaan viikonlopun ostoksille. Illalla kuohuvapullon poksautus ja iloinen kuva sosiaaliseen mediaan hashtagilla perjantai.
Todellisuudessa olo on voimaton kuluneen viikon jäljiltä. Vaikka kuinka itselleen hokee, että nyt on parin päivän lepo, ei työasiat haihdu mielestä. Mieltä kalvaa huoltajan hyökkäävä Wilma-viesti, opiskelijan koko viikon poissaolo käytännön harjoittelusta, ylioppilaskokeiden onnistuminen koronan keskellä, se likaisissa vaatteissa päiväkodissa raivokohtauksen saanut 5-vuotias.
Jokaisen asteen opettaja kokee enemmän tai vähemmän työssään riittämättömyyttä, turhautuneisuutta, kiirettä ja väsymystä. Silti me jokaisena työaamuna päätämme taas yrittää parhaamme, pistää koko sielumme likoon, jotta isänmaan toivot saisivat parasta mahdollista opetusta ja kasvatusta. Päivän päätteeksi mietimme mitä hyvää saimme aikaiseksi ja mitä olisimme voineet tehdä toisin. Ja jäämme kiinni siihen mitä olisimme voineet tehdä toisin.
Me tunnolliset opettajat voisimme kuitenkin hetkesi pysähtyä miettimään, että mitäpä jos emme pyrkisikään joka päivä kiitettävään työsuoritukseen! Mitäpä, jos antaisimme tilaa ajatukselle, että tyydyttäväkin välillä riittää! Olisimme armollisia itsellemme. Pysähtyisimme kuuntelemaan itseämme. Näin voisimme hiukan helpottaa omaa työtaakkaamme.
Tietenkin tuo höllääminen on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta on hyvä muistaa, että muutos kuitenkin lähtee aina itsestä! Toki OAJ osaltaan pyrkii auttamaan opettajaa työhyvinvoinnin tiimoilta ja OAJ.fi-sivuilla on paljon asiaan liittyviä artikkeleita ja blogeja. Työhyvinvointiin liittyvät aiheet ovat OAJ:n valtuustokokouksissa näkyvästi esillä ja huoli meidän opettajien jaksamisesta on aito.
Mitäpä, jos ensi perjantaina miettisimmekin vain sitä, mitä hyvää kuluneella viikolla saimme aikaiseksi.
Heidi Tammero
OAJ valtuutettu